Koko kevään ja kesän kestänyt epävarmuus on ohi ja lähtölaskenta kovassa vauhdissa... Kauan odotettu virallinen hyväksymiskirje National University of Ireland, Galwaysta saapui ja matkajärjestelyt saivat alkaa toden teolla. Nytpä siis pääsimme stressaavasta epävarmuudesta, mutta varmuus se vasta stressaakin! Jännitys on saanut aivan uudet mittakaavat lähdön alkaessa konkretisoitua.
Olemme siis lähdössä Irlantiin yhdeksäksi kuukaudeksi. Odotettavissa on muiden kertomuksista päätellen sadetta, tuulta ja kylmiä, homeisia asuntoja. Tällaisten kuvausten jälkeen sitä aina hetken miettii, miksi kummassa hylkäämme mukavan 55 neliön kaksiomme ja häivymme johonkin Atlantin rannalle jäätymään... Toisaalta, nämä tarinat loppuvat lähes aina sanoihin "siellä oli kyllä upeaa, viihdytte varmasti". Joten ehkäpä siellä kuitenkin on jotakin, joka saa nämä epäkohdat tuntumaan toissijaisilta? Itse ainakin uskon niin aina, kun näen kuvia Cliffs of Moher -merenrantakallioista ja Galwayn kaupungin iloisen värisistä ja hullunkurisen näköisistä taloista. Mutta meillä on vielä paljon tekemistä, ennen kuin pääsemme itse paikan päälle toteamaan, mikä on totuus.
Tällä hetkellä polttavimpana projektina on alivuokralaisen löytäminen omaan asuntoomme Tampereelle, koska emme haluaisi kokonaan luopua ihanasta kodistamme. Vuokraisännällä ei ollut tällaiseen järjestelyyn mitään vastalauseita, joten aloitimme ilmoittelun. Koin pienoisen järkytyksen, kun ehdokkaita alkoikin sadella ovista ja ikkunoista! Toivottavasti tämän päivän näytöissä jo löytyy joku sopiva, jonka huomaan voimme huoletta uskoa kämppämme kalusteineen... Sitten voisi alkaa rauhassa pohtia omiakin matkajärjestelyjä, vuokralaisen etsiminen on nimittäin ollut todella aikaavievää puuhaa! Mutta toisaalta, uutta ja mielenkiintoista sekin... Itse kun on tähän mennessä ollut vain sinä asuntoa hakevana osapuolena.
Asunnon hakua onkin edessä sitten Galwayssa: koska emme mene opiskelija-asuntolaan, pitää kämppä hankkia itse paikan päällä. Mutta siitä lisää tuonnempana!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Noniin. Päätin nyt korkata tämän kommenttiosuuden niin päästään vauhtiin kirjoittelussa. Me ollaan koko porukka tosi innoissamme teidän tulevasta seikkailusta, mutta toki myös hyvin surullisia, varsinkin kun tuo poju ehtii aikalailla kasvaa teidän poissaollessa. Mutta se on kyllä ihana kokemus meillekin kun ryykätään teille kylään heti kun vaan matkakassa on kasassa! Nyt vaan muistetaan nähdä vielä monen monta kertaa ennen lähtölaukausta! Jaksamista järjestelyihin! ;)
On se nyt uskottava: olette oikeasti lähdössä. Vau! Ja vielä aika pian! Ei ihme jos teillä on matkakuumetta, kun tässä on meillä sivuhenkilöilläkin sulattelemista. - Saappaat varmaan kannattaa ottaa mukaan, ja sadetakit ja jokunen villapaita! (Me voidaan sitten tuoda kaikenlaista unohtunutta, kun tullaan käymään :o) Onko tuo upea maisema jostain Galwayn lähistöltä?
Kiitos kommenteista, ystävät. :) Välillä tuntuu kyllä kauhealta ajatella, että kaikki jää tänne... Mutta ei me nyt sinne kuitenkaan pysyvästi lähdetä ja oikeastihan 9 kuukautta ei ole aika eikä mikään. Varsinkin kun tekin tulette kyläilemään. :)
Maisema on Cliffs of Moher, 8km pitkä ja korkeimmillaan 214(!)m korkea jyrkännerivistö, josta näkee esim. Galwayn lahden ja Aran-saaret. Käsittääkseni eivät ole kaukana kaupungista. :)
Tämä on aivan uusi maailma! Ammenna, tyttökulta kummilapsi, vihreän saaren kaikki inspiraation lähteet, talleta sisääsi ja käytä varaparistoina elämäsi tien mutkissa. Olet rakas ja niin on matkakumppanisikin. Eilen oli ihana ilta, tulkoon niitä ja muita vastaavia elämän täydeltä!
kummitus
Lähetä kommentti