Haikeutta ilmassa

Kuten kuvasta näkyy, bloggaus on alkanut harvakseltaan... Tämä johtuu lähinnä siitä, että viime viikot ovat olleet melkosta juoksua paikasta toiseen, lippujen ja lappujen täyttelyä ja soittelua milloin mihinkin. Tästä huolimatta, toisin kuin etukäteen ajattelin, kaikki aika ei ole suinkaan kulunut kuumeisiin matkajärjestelyihin. Ennen kaikkea päivät ovat täyttyneet rakkaiden ihmisten tapaamisesta ja tärkeissä paikoissa käymisestä.

Minulle on nimittäin alkanut valjeta, että kaiken tämän hakemisen ja järjestelyn seurauksena me olemme todellakin lähdössä vuodeksi pois kotoa, perheen ja ystävien luota. Tämän ei tietenkään pitäisi olla mikään suuri yllätys, siihenhän tässä olemme tähdänneet ainakin viimeisen puolen vuoden ajan melko määrätietoisesti. Mutta nyt alkaa todellakin olla se aika, että näemme ihmisiä viimeisiä kertoja ennen lähtöämme.

Välillä tulee suru puseroon, kun mietin, miten paljon ehtii tapahtua ollessamme poissa. Miten pienet kasvavat...

...ja millaisia käänteitä ehtiikään tapahtua läheistemme elämässä. Kuluneeseen vuoteen on mahtunut lukematon määrä iloja ja suruja - mitä mahtuukaan seuraavaan?

Yhtäkkiä kuitenkin ymmärsin, että tätä kysymystä voi jatkaa: entäpä sitä seuraavaan? Ja sitä ja sitä seuraavaan? Kaikki ajatukset ovat niin pitkään olleet suunnattuna elokuun loppuun, että olen tainnut unohtaa elämän jatkuvan vaihtovuoden jälkeenkin. Emmehän me nyt ole ikuisiksi ajoiksi mihinkään lähdössä! Päin vastoin, yhdeksän kuukautta ei ole oikeastaan aika eikä mikään. Ja jos emme nyt lähtisi, niin tuskinpa tulisi enää mentyäkään: sen verran mukavaa tässä on ollut olla ja asustella viimeinen vuosi.

Kuitenkin, viikonloppuna kävimme varalta mökillä yöpymässä, "jos sinnekään vaikka ei pääse enää ennen kuin..." Hyvä, että kävimme, sillä siellä viimeistään ymmärsin, että tuskinpa kaikki ehtii poissa ollessamme niin ratkaisevasti muuttua. Vuosien mittaan mökki on toki muuttunut: puut ovat kasvaneet, laituri on vaihtunut ja huussi mennyt entistä pahemmin vinoon. Tästä huolimatta se on pysynyt samana paikkana ne pari kymmentä kesää, joita olen siellä viettänyt. Ja samanlaisena se meitä odottaa, kun palaamme retkeltämme.

Oivalsin, että näin on myös muun rakkaan kanssa. Ystävät voivat kokea uutta, kasvaa ja muuttua, mutta olennainen säilyy: he ovat yhä rakkaita ystäviämme. Ja me näemme heidät taas varsin pian!

Vuokralaiset löytyivät ja nyt on aika alkaa laittaa kotia pakettiin. Tuntuu haikealta, vaikka tiedän, että palaamme tänne jo vuoden päästä. Taakse jää rakas pihakoivu, jonka oksiin melkein ylettyy parvekkeelta

ja olohuone, joka on kaikessa sekamelskassaan juuri meidän näköisemme. Siellä viihtyvät sulassa sovussa lapsuudenaikainen korituoli, kaatopaikkavalmis sohva, 70-luvun peruja oleva, vakosamettinen rahi ja Taru sormusten herrasta -taulu (joka kylläkin tippui seinältä jonkin siivouksen yhteydessä, eikä koskaan päässyt sinne takaisin).

Onneksi kulahtanut huonekalukantamme kelpaa myös vuokralaisille ja voimme jättää lähes kaiken heille! Aikamoinen projekti on joka tapauksessa edessä jo pelkässä komeroiden ja muiden säilytystilojen tyhjentämisessä. Asuntoon on alle vuodessa ehtinyt kertyä uskomaton määrä ylimääräistä tavaraa.

Lähtöömme on kuitenkin aikaa ja toivottavasti ehdimme vielä jokusen kerran nauttia pihassa ilta-auringon paisteesta.

Nyt kuitenkin ajatukset pois mukavasta kodista ja kohti tulevaa! Hoidettavien asioiden lista on pitkä ja polveileva, eikä toivoakaan että muistaisimme kaiken oleellisen... Onneksi yliopiston Erasmus-oppaasta (Erasmus on vaihto-ohjelmamme nimi) löytyy melko hyvä muistilista:

passi, vakuutus, sairasvakuutus, kansainvälinen opiskelijakortti (ISIC), opintotuki- ja raha-asiat, matkakertomukset, ulkomaisten opintojen hyväksilukeminen, ilmoittautuminen Tampereen yliopistoon, maastamuuttoilmoitus, asunto, jne...

Tällä viikolla pitäisi ainakin piipahtaa pankissa keskustelemassa siitä, miten rahansiirrot yms. kannattaa hoitaa. Ja täyttää opintotukihakemus. Tekisi kyllä mieli vaan surffata netissä katselemassa kuvia Galwaysta ja tutkimassa kaupungin nähtävyyksiä - ja suunnitella, mihin lukuisista pubeista tutustumme ensimmäisenä. Mutta ehkäpä nämä pikkujutut on kuitenkin hyvä hoitaa kuntoon, ennen kuin siirrymme olennaiseen!

Lähtöön 46 päivää

Koko kevään ja kesän kestänyt epävarmuus on ohi ja lähtölaskenta kovassa vauhdissa... Kauan odotettu virallinen hyväksymiskirje National University of Ireland, Galwaysta saapui ja matkajärjestelyt saivat alkaa toden teolla. Nytpä siis pääsimme stressaavasta epävarmuudesta, mutta varmuus se vasta stressaakin! Jännitys on saanut aivan uudet mittakaavat lähdön alkaessa konkretisoitua.

Olemme siis lähdössä Irlantiin yhdeksäksi kuukaudeksi. Odotettavissa on muiden kertomuksista päätellen sadetta, tuulta ja kylmiä, homeisia asuntoja. Tällaisten kuvausten jälkeen sitä aina hetken miettii, miksi kummassa hylkäämme mukavan 55 neliön kaksiomme ja häivymme johonkin Atlantin rannalle jäätymään... Toisaalta, nämä tarinat loppuvat lähes aina sanoihin "siellä oli kyllä upeaa, viihdytte varmasti". Joten ehkäpä siellä kuitenkin on jotakin, joka saa nämä epäkohdat tuntumaan toissijaisilta? Itse ainakin uskon niin aina, kun näen kuvia Cliffs of Moher -merenrantakallioista ja Galwayn kaupungin iloisen värisistä ja hullunkurisen näköisistä taloista. Mutta meillä on vielä paljon tekemistä, ennen kuin pääsemme itse paikan päälle toteamaan, mikä on totuus.

Tällä hetkellä polttavimpana projektina on alivuokralaisen löytäminen omaan asuntoomme Tampereelle, koska emme haluaisi kokonaan luopua ihanasta kodistamme. Vuokraisännällä ei ollut tällaiseen järjestelyyn mitään vastalauseita, joten aloitimme ilmoittelun. Koin pienoisen järkytyksen, kun ehdokkaita alkoikin sadella ovista ja ikkunoista! Toivottavasti tämän päivän näytöissä jo löytyy joku sopiva, jonka huomaan voimme huoletta uskoa kämppämme kalusteineen... Sitten voisi alkaa rauhassa pohtia omiakin matkajärjestelyjä, vuokralaisen etsiminen on nimittäin ollut todella aikaavievää puuhaa! Mutta toisaalta, uutta ja mielenkiintoista sekin... Itse kun on tähän mennessä ollut vain sinä asuntoa hakevana osapuolena.

Asunnon hakua onkin edessä sitten Galwayssa: koska emme mene opiskelija-asuntolaan, pitää kämppä hankkia itse paikan päällä. Mutta siitä lisää tuonnempana!