Joulun odotusta

Syyslukukausi on ohi ja parin päivän päästä lähdemme kohti Suomea! Tenttihärdelli olikin melkoinen: tenttipaikat oli siroteltu ympäri kaupunkia ja jälleen koko systeemi oli uskomattoman byrokraattinen... Examination Office määräsi ja retuutti opiskelijaparkoja, miten vain halusi. Mutta selviydyimme oikeaan aikaan oikeisiin paikkoihin joko pyörällä hullua liikennettä uhmaten, tai yliopiston järjestämällä (maksullisella!) bussikyydillä. Mutta ohi on viimein pänttäys jäisessä huoneessa...


... ja muukin stressaaminen (joka olikin melko turhaa ja lähinnä tyhmän Examination Officen aikaansaamaa, sillä itse tentit eivät olleet erityisen vaativia).

Joulukuun aikana keskusta on saanut sinertävän jouluvalaistuksen (josta voidaan olla montaa mieltä...).

Enkelit soittelevat lyhtypylväissä...

...ja Shop Streetillä valot toivottelevat ihmisille hyvää joulua.

Itselleni joulumielen toi ystävämme Lindan järjestämät piparitalkoot! Lindan kanssa edustamme suurinta osaa NUI Galwayn suomalais-vaihto-oppilaskannasta, joten useimmat talkoolaiset eivät olleet pipari- ja glögiperinteistä juurikaan tietoisia. Kaulimen suhteen jouduttiin hieman joustamaan...


...ja sitten päästiin itse asiaan! Jokainen sai päästää mielikuvituksensa valloilleen veitsellä leikaten.


Ja pian oli keittiö täynnä innokkaita piparitaiteilijoita.


Taidonnäytteiden joukossa oli muun muassa "Finland" (joka ei taida olla tässä kuvassa, vaikken ihan varma olekaan...), "present", "clover", "Celtic ginger bread", jne...


... ja osa leipureista teki yhteispelillä talkootalon nimen.


Joulutunnelmissa siis suuntaamme sunnuntaina kohti Suomea, Fazerin Sinistä, ruisleipää ja SAUNAA! Tammikuussa meitä odottaa Galwayssa uudet kuviot sekä opiskelun, että asumisen suhteen. Vaihdamme asumusta lähemmäs keskustaa ja irlantilaisseuraan. Mutta siitä lisää ensi vuonna! Nyt taitaa blogi jäädä joululomalle ja kirjoittaja vaihtaa vapaalle. Nähdään pian!

Marraskuu

Marraskuu kului blogin suhteen hiljaisissa merkeissä. Enimmäkseen myös elo oli hiljaista, luennoitsijat alkoivat luoda tenttipaineita ja aikaa kului kirjaston uumenissa luku- ja kirjoituspuuhissa. Viime viikot olivat myös koettelemusten aikaa, sillä toisin kuin edellisessä tekstissä mainitsin, Gort na Glaisessa ei ole ollut viimeaikoina rauha maassa... Mutta vaikeuksien kautta on menty parempaan suuntaan ja saatu ilmapiiriä puhdistettua. Nyt pahimmat konfliktit on saatu selvitettyä ja täällä tuntuu taas vaihteeksi olevan kaikille tilaa.


Harmaaseen marraskuuhun on kuitenkin mahtunut myös valonpilkahduksia ja niistä haluankin tässä kertoa! Alkukuusta matkustimme eräänä perjantaina Jussin kanssa Dubliniin, missä vietimme hauskat pari päivää. Matkan päätarkoitus oli irlantilais-losangelesilaista Flogging Molly -yhtye, jolla oli keikka Ambassador Theatressa. Majapaikkamme oli Paddy's Palace -hostelli, joka ei kyllä ihan palatsin veroinen ollut... Mutta sielläpä yövyimme Dublinin sydämessä 15 eurolla/hlö, eikä paikassa suurempaa valittamista ollut. Sekaannuksen takia saimme paikat neljän hengen huoneesta 12 hengen makuusalin sijasta, eikä huoneeseen tullut muita, joten saimme yksityisen huoneen! Ikkunastamme aukesi hauska kaupunkimaisema.

Päätimme mennä keikkapaikalle ajoissa, sillä Corkin kokemustemme mukaan bändit aloittavat Irlannissa varhain... Ja hyvä oli että menimme, sillä taas oli jo ensimmäinen kappale menossa päästessämme sisään! Eräs poika kertoi ovien auenneen paria tuntia aiemmin kun lipussa sanottiin, joten lämmittelybändit olivat soittaneet jo aikoja sitten. Onneksi emme kuitenkaan myöhästyneet pahasti ja pääsimme vielä hyvin mukaan iloiseen Irish punk drinking songs -meininkiin.

Keikan jälkeen lähdimme tutustumaan öiseen Dubliniin. Ilta oli kaunis ja kaupungilla oli hauska tunnelma.





Kävimme kurkistamassa myös kuuluisaa Temple Baria. Päädyimme ihailemaan sitä vaan ulkoa päin, sillä hintataso ei ollut kovin opiskelijaystävällinen...


Yöfiilistelyn jälkeen palailimme hostellille ja painuimme yöpuulle. Aamulla lähdimme katselemaan kaupunkia, joka oli mukava myös päivän valossa.


Kävimme kurkistamassa Bank of Irelandin rakennusta, joka oli Lonely Planetin mukaan näkemisen arvoinen pytinki. Ja ihan komea se olikin.


Kävimme myös Trinity Collegen pihalla, joka lie yksi kaupungin kuuluisimmista nähtävyyksistä. Tässä joku suurmies...


...ja Jussi ilmeen puolesta samoilla linjoilla.


Kävimme päivänmittaan muun muassa arkeologisessa museossa, missä oli mielenkiintoinen kelttinäyttely. Tarkoituksemme oli mennä käymään myös legendaarisella Guinnessin panimolla, mutta päätimme sitten jättää sen seuraavaan kertaan ajanpuutteen vuoksi. Ilma oli kaunis, joten mukavinta oli kierrellä kaupungilla.




Kuten niin monet muutkin näkemämme paikat, myös Dublin hyppäsi listalleni paikoista, joihin toivon ehtiväni vuoden aika tutustumaan vielä paremmin. Saapa nähdä, miten käy uusintakierroksen, kun keväällä pitäisi koluta myös Pohjois-Irlantia ja kunnianhimoiset suunnitelmat vievät Skotlantiin asti...

Toinen valopilkku marraskuun arkisen aherruksen keskellä olivat syksyn toiset Suomen vieraat, Antti ja Anni! Heidän kanssaan vietimme hauskan ja rentouttavan viikonlopun ihan koto-Galwayssa. Jälleen vieraat toivat tullessaan mahtavat ilmat! Pian kukaan ei enää usko ainaista valitustamme kylmästä ja sateisesta ilmasta... Irlannissa paistaa aina aurinko, tulkaa kaikki meille kylään!



Kauniin iltaruskon saattelemina suuntasimme kaupungille,...


...sillä mitäpä on irlantilainen ilta ilman Guinnessia!



Ja olivatpa vieraat myös nopeita oppimaan irlantilaista tanssia.

Niinpä vaihtui marraskuu joulukuuksi ja oli aika saatella Antti ja Anni bussiasemalle. Ja samalla hetkellä, kun he nousivat Dublinin bussiin, alkoi sataa kuin saavista kaataen... Tietysti. Mutta pianpa mekin suuntaamme joulunviettoon kohti Suomea. Ja siellä olisi paras olla lunta! Sitä ennen saamme kuitenkin vielä kurkistaa täkäläistä joulunodotusta ja päntätä lukuisiin tentteihin... Mutta uskomatonta, että syyslukukausi ja puolet ajastamme Irlannissa on takana jo alle kolmen viikon päästä! Aika on kulunut kuin siivillä.

Syksyistä oleskelua kotona

Kaksi kuukautta takana Galwayssa. Tuossa eräänä iltana kävelin kaupasta kotiin muassani nenäliinoja nuhaiselle Jussille ja siinä kurvatessani pihaamme tuli mieleen, että tämähän tosiaan alkaa jo vähän tuntua kodilta.


Yhteiselo seitsemän, eri puolilta Eurooppaa vieraaseen maahan pölähtäneen ihmisen kesken otti aikansa asettua uomiinsa, mutta nyt tuntuvat pahimmat alkuhankaluudet olevan jo ohi. Toki edelleen toisinaan itse kunkin pinna kiristyy, mutta yleensä Gort na Glaisessa on rauha maassa. Talostamme olen pitänyt koko ajan todella paljon ja pidän edelleen, vaikka toisinaan täällä on varsin kylmää ja kosteaa... Keskuslämmitystä ei täällä maailman kolkassa harrasteta ja raaskimme käyttää huoneessamme olevaa lämmitintä vain harvoin, koska sähkö on KALLISTA. Suosimme siis kerrospukeutumista ja vilttejä.

Olohuoneesta on jotenkin muotoutunut ranskalaisten valtakunta, jossa me suomalais-italialaiset vähemmistöt emme pahemmin viihdy. Alla ranskattaret lempipuuhassaan.

Varsinaisesti kotoisalta täällä tuntuu ennen kaikkea oma huoneemme, josta olemme tehneet omanlaisemme. Tilaa on todella vähän, mutta kuitenkin täältä alkaa löytyä kaikki olennainen ja myös kaikkea mahdollista ylimääräistä (mikä on aina ollut kuvaavaa yhteiselollemme, kuten myös infernaalinen sotku, joka valtaa kaikki paikat uudelleen heti, kun imuri on sammunut).


Ostimme muutamalla kympillä työpöydän, mutta tuolina ja ainaisena lisäpöytänä saa toimia sänky.

Seinälle olemme keräilleet lasinalustaidetta Galwayn pubeista ja pari muistoa Suomesta.


Irlantilaisessa kansanmusiikissa käytettävä bodhrán-rumpu tarttui mukaan taannoiselta Doolinin / Cliffs of Moherin reissulta.

Kaikkein parasta huoneessamme on oma vessa ja suihku, jossa on oma generaattori veden lämmitykseen. Näin ollen muiden joutuessa käyttämään öisin lämmitettävän lämminvesivaraajan sisältöä (joka yleensä loppuu aamupäivän aikana), meidän suihkussamme vesi on lämmintä koko ajan, mistä olemme varsin iloisia ja ylpeitä (kuten kuvasta näkyy)!


Toki olemme muille sanoneet, että menkää ihmeessä meidän suihkuumme, jos omassanne jäätyy, mutta harvemminpa tarjoukseen tarttuvat. Ehkä joskus äärimmäisessä hädässä.

Pihapiirimme on yleensä aika rauhaisa, liikenteen äänet eivät juurikaan häiritse. Gort na Glaise tuntuu olevan ennen kaikkea nuorten asuinpaikka, toisinaan yölliset juhlijat pitävät metakkaa. Mutta eipä sitten haittaa, jos itsekin joskus vähän metelöi! Yleensä kurkistaessamme ulos ikkunasta näemme harmaan ja sateisen pihamaan täynnä lätäköitä, mutta toisinaan sade pysyy poissa kokonaisia päiviä. Silloin voi nähdä, miten pilvet tanssivat piirissä pihan yllä.


Ja tällaisina päivinä kannattaa kauppareissulta palaajan pysähtyä: syysillan pimetessä kotipihakin voi olla taianomaisen kaunis.

Vierailijoita Suomesta

Pari viikkoa sitten tänne ilmestyivät kylään äiti ja isä. Ilmojen huonontuessa kohti syksyä ja meluisten kotiolojen toisinaan rassatessa oli erittäin virkistävää nähdä kivoja, tuttuja ihmisiä! He viivähtivät Irlannissa perjantaista keskiviikkoon ja ehtivät siinä ajassa nähdä huikean määrän erilaisia paikkoja. Siinä siivellä mekin pääsimme taas ihailemaan maan parhaita puolia ja saimme muistutuksen siitä, että on täällä tuulen ja sateen vastapainona sentään paljon hyvääkin. Ja Galwaykin oli oikein vieraskorea: lauantaina kierrellessämme kaupunkia ei ollut sateesta tietoakaan!



Sunnuntaina lähdimme Lally Toursin mukana kierrokselle Burrenin kansallispuistoon, Cliffs of Moherille ja Aillwee Cavesille. Jussista sukeutui matkan aikana varsinainen luontokuvaaja, joten tässä kuvasatoa matkamme varrelta!


Sumuinen aamu Dunguaire Castlen tuntumassa.


Burrenin karu kauneus teki todellisen vaikutuksen. Kuin taikaiskusta aamuinen sumukin hälveni ja auringonpaiste seurasi meitä koko loppupäivän!




Burrenin halki ajeltuamme saavuimme Cliffs of Moherille. Edellisen vierailumme sumuiset kalliot olivat selkeän aurinkoisena päivänä vielä uskomattomampi näky.


Kallion reunalta ehkä juuri ja juuri erottuvat pisteet ovat tyhmänrohkeita ihmisiä.
Mahtoi olla pienestä paatista komeat maisemat.



Ja kalliotko muka harmaita!

Luontokuvaajamme huomasi toki jylhien maisemien ohella myös pienet yksityiskohdat.



Cliffs of Moherilta matkamme jatkui Poulnabrone Dolmenille. Keskellä Burrenin karuja kallioita on tämä hautamuodostelma, joka lienee ajalta 4200-2900 eaa. Portti toiseen maailmaan.


Viimeinen etappimme oli Aillwee Caves. Maanalaisen joen muovaama luolasto, jonka eräs paikallinen mies löysi sattumalta 1940-luvulla etsiessään karannutta koiraansa. Hän ei tainnut pitää löytöään kovin kummoisena, sillä huomasi mainita siitä muille vasta 1970-luvulla. Mitäpä sitä turhia mainostamaan!



Aillween jälkeen palasimme Galwayhin väsyneinä, mutta onnellisina. Sunnuntai-illan lepäiltyämme olimme taas maanantaiaamuna valmiina uusiin koitoksiin: hyppäsimme City Link -bussiin ja suuntasimme etelään kohti Corkin kaupunkia. Matkan varsinaisena syynä oli suomalaisyhtye Turisaksen keikka, mutta pitkään olimme halunneet tutustua kaupunkiin muutenkin. Ja olikin tutustumisen arvoinen paikka, harmi että vietimme siellä vain niin vähän aikaa! Galwaysta tutut värikkäät talot odottivat meitä sielläkin, mutta muuten kaupunki olikin erilainen: huomattavasti suurempi ja erittäin mäkinen (mikä toi paikoin kotoisasti mieleen Tampereen, erityisesti Pispalan).


Mukavat matkakumppanit Lee-joen varressa.


Kauppahallissa oli hauska vanhanajan tunnelma.



Illalla suuntasimme Jussin kanssa Savoyhin, jossa Turisaan piti esiintymän ja äiti ja isä menivät tutustumaan Corkin pubikulttuuriin. Yllätyimme ja huvituimme suuresti jonosta! Vaikka pian kyllä selvisi, että ihmiset jonottivat itseasiassa katsomaan illan pääesiintyjää Dragonforcea...

Ja meinasi käydä köpelösti. olimme vasta narikkajonossa kun kuulimme keikan alkavan! Rynnimme äkkiä sisään ja pääsimme tanssaamaan...

...ja Jussi (toinen vas.) sai kokeilla mukavasti kasvanutta hevitukkaansa. :) Hämeenlinnan soturit vetivät keikkansa taattuun tapaansa ja johdatti meidät muinaisten soturien seikkailuihin.

Pienen (suuren) pettymyksen saimme kuitenkin kokea: keikan järjestäjän mokan vuoksi Turisaksella oli vain puolisen tuntia aikaa soittaa ennen pääesiintyjää! Keikka loppui siis lyhyeen, emmekä voineet kuin ihmetellä. Illan pelasti yllättävä sattuma myöhemmin kaupungilla, nimittäin törmäsimme bändin viulistiin ja basistiin. Uskaltauduimme juttelemaan ja he pahoittelivat tilannetta ja kertoilivat kiertuetunnelmista. Kyselivät myös meidän opiskeluistamme ja elämästä Irlannissa ja toivottelivat lopuksi mukavaa vuotta. Hauska juttutuokio paransi kummasti tunnelmaa ja lopulta illasta tulikin aika ikimuistoinen!

Yövyimme mukavassa Gabriel House -bed & breakfastissa (josta ei valitettavasti tullut napattua yhtään kuvaa), jossa myös (kuten Corkissa muutenkin) olisi viihtynyt pidempäänkin. Aamulla kuitenkin oli aika hyvästellä niin Cork kuin äiti ja isäkin. He ottivat suunnan kohti Dublinia (sielläpä emme ole vielä itse ehtineet käymään, muuta kuin lentokentällä, että enemmän kokemusta äidille ja isälle ehti kertyä Irlannin kaupungeista kuin meille :)) ja me lähdimme takaisin Galwayhin. Hauskojen ja monipuolisten päivien jälkeen oli haikeaa erota, mutta onneksi taas pian nähdään! Ja sillä välin meitä lohduttaa tuliaisiksi saatu ruisleipä, Oltermanni ja salmiakki.