Yhteiselo seitsemän, eri puolilta Eurooppaa vieraaseen maahan pölähtäneen ihmisen kesken otti aikansa asettua uomiinsa, mutta nyt tuntuvat pahimmat alkuhankaluudet olevan jo ohi. Toki edelleen toisinaan itse kunkin pinna kiristyy, mutta yleensä Gort na Glaisessa on rauha maassa. Talostamme olen pitänyt koko ajan todella paljon ja pidän edelleen, vaikka toisinaan täällä on varsin kylmää ja kosteaa... Keskuslämmitystä ei täällä maailman kolkassa harrasteta ja raaskimme käyttää huoneessamme olevaa lämmitintä vain harvoin, koska sähkö on KALLISTA. Suosimme siis kerrospukeutumista ja vilttejä.
Olohuoneesta on jotenkin muotoutunut ranskalaisten valtakunta, jossa me suomalais-italialaiset vähemmistöt emme pahemmin viihdy. Alla ranskattaret lempipuuhassaan.
Varsinaisesti kotoisalta täällä tuntuu ennen kaikkea oma huoneemme, josta olemme tehneet omanlaisemme. Tilaa on todella vähän, mutta kuitenkin täältä alkaa löytyä kaikki olennainen ja myös kaikkea mahdollista ylimääräistä (mikä on aina ollut kuvaavaa yhteiselollemme, kuten myös infernaalinen sotku, joka valtaa kaikki paikat uudelleen heti, kun imuri on sammunut).
Ostimme muutamalla kympillä työpöydän, mutta tuolina ja ainaisena lisäpöytänä saa toimia sänky.
Seinälle olemme keräilleet lasinalustaidetta Galwayn pubeista ja pari muistoa Suomesta.
Irlantilaisessa kansanmusiikissa käytettävä bodhrán-rumpu tarttui mukaan taannoiselta Doolinin / Cliffs of Moherin reissulta.
Kaikkein parasta huoneessamme on oma vessa ja suihku, jossa on oma generaattori veden lämmitykseen. Näin ollen muiden joutuessa käyttämään öisin lämmitettävän lämminvesivaraajan sisältöä (joka yleensä loppuu aamupäivän aikana), meidän suihkussamme vesi on lämmintä koko ajan, mistä olemme varsin iloisia ja ylpeitä (kuten kuvasta näkyy)!
Toki olemme muille sanoneet, että menkää ihmeessä meidän suihkuumme, jos omassanne jäätyy, mutta harvemminpa tarjoukseen tarttuvat. Ehkä joskus äärimmäisessä hädässä.
Pihapiirimme on yleensä aika rauhaisa, liikenteen äänet eivät juurikaan häiritse. Gort na Glaise tuntuu olevan ennen kaikkea nuorten asuinpaikka, toisinaan yölliset juhlijat pitävät metakkaa. Mutta eipä sitten haittaa, jos itsekin joskus vähän metelöi! Yleensä kurkistaessamme ulos ikkunasta näemme harmaan ja sateisen pihamaan täynnä lätäköitä, mutta toisinaan sade pysyy poissa kokonaisia päiviä. Silloin voi nähdä, miten pilvet tanssivat piirissä pihan yllä.
Ja tällaisina päivinä kannattaa kauppareissulta palaajan pysähtyä: syysillan pimetessä kotipihakin voi olla taianomaisen kaunis.
3 kommenttia:
Hihii, varsin rehellinen ja luonteenomainen kuvaus huoneestanne. Tottakai majapaikan pitää olla oman näköinen! Kivaa lukea kuulumisianne. Kyllä laatu korvaa määrän (ranskikset vs. te muut).
Tanssivat pilvet ja kuulas iltataivas ovat upeat. Täällä pohjolassakin on nyt ollut selkeää eikä lunta vielä näy; onneksi, sillä talvirenkaiden vaihto on vielä edessä. Voikaa hyvin, murusemmet!
Moi, kävin tänään hakemassa peräkärrymme huollosta ja näin siellä kuvan pikku Artusta vanhempineen. Ovat kuulemma tulossa sinnekin päin. Hassua, miten pieni maailma on (ja nämä lähiseudut). Se oli Mäkisen perävaunukorjaamo...
Mulla on toiveissa saada uutta materiaalia blogiin, kiireen tuntu hellittää heti, kun on yksi kokonaan menovapaa viikonloppu. Olen tehnyt hopeakoruja. Paljon. Niistä tulee kuvia.
Suloisia päiviä sinne!
Hauskaa nimpparia!
Lähetä kommentti