Kaupungilla

Ensimmäiset päivät Galwayssa kuluivat enimmäkseen lähiöelämää viettäen. Emme juurikaan nähneet keskustaa, sillä kotona oli paljon järjestelemistä ja kaupassa kävimme läheisessä ostoskeskuksessa (Dunnes Stores Shopping Centre), mistä löytyi kaikki tarpeellinen. Sovimme ranskalaisten kanssa yhteisestä ruokakassasta ja ostokset teemme halvimmassa mahdollisessa paikassa, eli Aldissa (kai saksalainen kauppaketju) tai brittiläisessä Tescossa. Muuta kamaa olemme käyneet ostamassa Dunnesista, jossa myydään kaikenlaista ruoasta vaatteisiin ja sisustuskamppeisiin.

Päivät menivät siis tällaisissa merkeissä, mutta illalla ehdimme vähän katsomaan kaupunkiakin. Ensimmäisenä iltana kun kävelimme keskustaan, koimme varmaan koko irlantilaisten säätilojen kirjon. Välillä jouduimme odottelemaan katoksien alla, kun taivas tuntui repeävän. Mutta aina sade loppui yhtä äkkiä, kuin alkoikin, joten pääsimme vähitellen etenemään. Keskustassa kaikki olivat märkiä ja kylmissään (oltiin Jussin kanssa ainoat, joilla oli jotenkuten vettäpitävät takit), joten emme kauaa epäröineet nähdessämme kodikkaan pubin ja kuullessamme avoimesta ovesta iloista musiikkia. Bändi soitti perinteistä irkkumusiikkia ja ihmiset tanssasivat kuin viimeistä päivää, eikä kukaan meistä miettinyt enää sadetta.

Paikka oli Hotel Spanish Arch ja sama bändi soittaa siellä useimpina iltoina. Onni meille!


Sieltä (kuten kuulemma suurimmasta osasta pubeja) löytyi paikallista Galway Hooker -olutta...

... ja toki myös Guinnesia!

Kotimatkalla sadekin loppui, joten ehdimme vähän nauttia keskustan yöstä...



... ja jäimme jopa hetkeksi jutustelemaan ystäviemme Oscar Wilden ja Eduard Wilden kanssa (virolaisten lahja Galwayn kaupungille. Oikeassa elämässä virolainen Eduard ja irlantilainen Oscar eivät koskaan tavanneet, mutta samaan patsaaseen päätyivät siitä huolimatta).

Lopulta ilta oli siis todella onnistunut ja saimme vähän ymmärrystä siitä, miksi Irlanti vie monen sydämen kurjasta ilmastosta huolimatta.

Viimein ehdimme Jussin kanssa kaupungille myös päivän valossa ja viimeistään tuolloin omakin sydämeni oli melkolailla viety!


Keskustan reunamilta löytyy näkymä, joka toistuu monissa matkaoppaissakin: Galway Bay:ta vartioiva talorivistö.
Kaupunkia halkoo kosken lailla kuohuva River Corrib, ...

... jonka suvannot ovat joutsenten valtakuntaa.

Tämä on siis kotimme seuraavien kuukausien ajan. Tuntuu siltä, että täällä voisi vaikka viihtyä!

Vielä on kuitenkin näkemättä, mitä on arki Galwayssa. Opiskelu käynnistyi tänään pitkäpiimäisellä orientaatiolla... Toivon mukaan itse opinnot ovat vähän mielenkiintoisempia! Tänään tapasimme myös italialaisen Darion, joka onneksi kelpasi koko porukalle seitsemänneksi vuokralaiseksi kimppakämppäämme. Hän muuttaa tänne huomenna, jolloin kaikki huoneet ovat täynnä ja vuokra pienenee inhimilliseksi, jee!